Hyvää joulunaikaa!
Näihin aikoihin on hyvä leikkiä täti Ruskeaa ja paistaa piparkakkuja ja pikkuleipää aamuviiteen asti. En ole pipareiden suurin ystävä (elleivät ne ole aivan ohuenohuita Tannisen pipareita, jotka voin kastaa maitoon keitettyyn chai latteen), mutta kun löysin Hakaniemen Ekolosta pieniä sokeroituja inkiväärikuutioita, ajattelin että nyt laitetaan se inkivääri siihen gingerbreadiin. Ja päätin samalla kokeilla erästä herkulliselta vaikuttavaa earl grey shortbread -reseptiä.
Mantelipiparkakut
Tein Vegaaniliiton esitteen mukaan ranskalaisten mantelipiparkakkujen taikinan. Mausteiden kohdalla viis veisasin ohjeesta, hulautin ylenmitoin inkivääriä ja jauhettua vaniljaa, hyvin kanelia ja kardemummaa ja aivan hippusen neilikkaa. Sokeriksi intiaanisokeria ja siirapiksi täysruokosokerisiirappia.
Jaoin vaalean taikinan kahtia ja hulautin ainakin desin verran pieniä inkiväärikuutioita toiseen puoleen. Sitten annoin taikinan levätä jääkaapissa kahdeksisen tuntia.
Osan inkiväärittömistä pipareista kuorrutin Green&Black'sin Chili spice -suklaalla. Loput saivat tomusokerikuorrutteen ja nonparelleja.
Earl Grey -tee & sitruunapikkuleivät
Tämä resepti käveli vastaani keväällä ja on houkuttanut minua siitä lähtien. Ostin Hakaniemen hallista reseptiä varten tuoretta earl grey -teetä. Huumaava tuoksu! Lisäsin ohjeeseen yhden sitruunan raastetun kuoren.
Tässä käyttämäni raaka-aineet litramitoissa:
5-6 dl vehnäjauhoja
2 rkl Earl grey -lehtiteetä (jauhoin hienoksi morttelissa)
1 tl jauhettua vaniljaa
Hyppysellinen suolaa
n 2 dl tomusokeria
200g laktoositonta voita
sunnuntai 23. joulukuuta 2012
tiistai 24. huhtikuuta 2012
Makaroonit
Erään kurssin puitteissa pääsin tutustumaan tähän leivonnaiseen. Liiankin henkilökohtaisesti. Aiemmin ajattelin, että macaronsit ovat kaikkien paitsi ammattikondiittorien ulottumattomissa ja että kotikokkien macaronsit muistuttavat järjestäen ei mennyt niinku strömsössä -ryhmän kuvia, joissa uunipellillä on yksi ohut monivärinen levy.
Nyt tiedän, että kotikokki voi mokata macaronsit myös kymmenillä muilla tavoilla. BraveTart on kirjoittanut ylös macaronsleipurin kymmenen käskyä niille, jotka eivät halua oppia kaikkea kantapään kautta. Kun macaronsit sitten onnistuvat, ovat ne kaiken vaivan väärtejä. Ehkä.
Mustikkamacaronsit, jotka värjätään mustikkajauheella ja täytetään mustikkacurdilla, ovat (onnistuessaan) taivaallisia pieniä metsäretkiä, jotka tahraavat suupielet.
Mustikkamacarons
Kuoret
60g valkuaisia (n. 2 valkuaista)
20g hienoa sokeria
130g tomusokeria
75g siivilöityä mantelijauhetta (siivilöimätöntä noin 100g)
10g mustikkajauhetta
Lisäksi
Pursotinpussi tai muovipussi, jonka kulma on leikattu
Leivinpaperia
Paperi, johon on piirretty halutun kokoisia ympyröitä
1. Erottele valkuaiset keltuaisista. Huoneenlämpöisenä valkuaiset vaahtoutuvat parhaiten.
2. Siivilöi mantelijauhe, jotta saat kuorenpalat ja liian isot murut pois. Siivilöityä jauhetta tulisi olla noin 75g.
3. Sekoita mantelijauhe, mustikkajauhe ja tomusokeri keskenään.
4. Vaahdota valkuaisia hetki sähkövatkaimella. Lisää sokeri vähitellen. Vatkaa, kunnes seos on löysähköä vaahtoa, johon jää jo jälkiä, mutta vaahtoon nostetut huiput eivät pysy terävinä vaan valahtavat sivulle.
5. Lisää jauheseosta vähitellen vaahtoon samalla, nyt haarukkavatkaimella sekoittaen.
6. Laita seos pursotinpussiin. Pursota taikinasta samankokoisia lantteja leivinpaperoidulle pellille. Jos haluat olla tarkka, kannattaa piirtää paperille halutun kokoisia ympyröitä ja käyttää sitä mallina leivinpaperin alla.
7. Kopistele peltiä pari kertaa pöytää vasten, jotta huiput laskevat ja macaronsit leviävät ohuemmiksi.
8. Laita uuni päälle 125 asteeseen.
9. Anna macaronsien seistä vähintään 20 minuuttia, jotta kuoret kovettuvat. Tämä on tärkeä vaihe.
10. Paista uunin alatasolla n. 10 minuuttia. Mustikkajauheella värjätyt macaronsit paistuvat helposti ruskeiksi, joten ole tarkkaavainen.
11. Anna macaronsien jäähtyä rauhassa. Älä irrota niitä heti leivinpaperista, sillä ne saattavat jäädä kiinni.
12. Täytä macaronsit tarjoilua edellisenä päivänä ja säilytä tiiviissä rasiassa jääkaapissa.
Täyte (Mustikkacurd)
200g pakastemustikoita
n. 1 dl hillo-marmeladisokeria
3 keltuaista (riko rakenne)
75g voita
1. Soseuta sulaneet mustikat sikeäksi sauvasekoittimella.
2. Laita mustikkasose, hillo-marmeladisokeri ja keltuaiset kattilaan. Sekoita ja kuumenna, kunnes seos pulpahtaa. Alenna lämpötilaa ja kuumenna koko ajan sekoittaen noin 10 minuuttia, kunnes täyte sakenee.
3. Kaada seos kippoon ja laita vesihauteeseen jäähtymään.
4. Kun täyte on jäähtynyt hieman, lisää voita nokareina ja vaahdota tasaiseksi. Varo ettei seos herotu.
5. Laita kansi päälle ja anna jäähtyä jääkaapissa muutaman tunnin.
6. Sivele jäähtyneen macaronsin pohjaan veitsenkärjellinen täytettä ja paina toinen keksi kanneksi.
Nyt tiedän, että kotikokki voi mokata macaronsit myös kymmenillä muilla tavoilla. BraveTart on kirjoittanut ylös macaronsleipurin kymmenen käskyä niille, jotka eivät halua oppia kaikkea kantapään kautta. Kun macaronsit sitten onnistuvat, ovat ne kaiken vaivan väärtejä. Ehkä.
Mustikkamacaronsit, jotka värjätään mustikkajauheella ja täytetään mustikkacurdilla, ovat (onnistuessaan) taivaallisia pieniä metsäretkiä, jotka tahraavat suupielet.
Mustikkamacarons
Kuoret
60g valkuaisia (n. 2 valkuaista)
20g hienoa sokeria
130g tomusokeria
75g siivilöityä mantelijauhetta (siivilöimätöntä noin 100g)
10g mustikkajauhetta
Lisäksi
Pursotinpussi tai muovipussi, jonka kulma on leikattu
Leivinpaperia
Paperi, johon on piirretty halutun kokoisia ympyröitä
1. Erottele valkuaiset keltuaisista. Huoneenlämpöisenä valkuaiset vaahtoutuvat parhaiten.
2. Siivilöi mantelijauhe, jotta saat kuorenpalat ja liian isot murut pois. Siivilöityä jauhetta tulisi olla noin 75g.
3. Sekoita mantelijauhe, mustikkajauhe ja tomusokeri keskenään.
4. Vaahdota valkuaisia hetki sähkövatkaimella. Lisää sokeri vähitellen. Vatkaa, kunnes seos on löysähköä vaahtoa, johon jää jo jälkiä, mutta vaahtoon nostetut huiput eivät pysy terävinä vaan valahtavat sivulle.
5. Lisää jauheseosta vähitellen vaahtoon samalla, nyt haarukkavatkaimella sekoittaen.
6. Laita seos pursotinpussiin. Pursota taikinasta samankokoisia lantteja leivinpaperoidulle pellille. Jos haluat olla tarkka, kannattaa piirtää paperille halutun kokoisia ympyröitä ja käyttää sitä mallina leivinpaperin alla.
7. Kopistele peltiä pari kertaa pöytää vasten, jotta huiput laskevat ja macaronsit leviävät ohuemmiksi.
8. Laita uuni päälle 125 asteeseen.
9. Anna macaronsien seistä vähintään 20 minuuttia, jotta kuoret kovettuvat. Tämä on tärkeä vaihe.
10. Paista uunin alatasolla n. 10 minuuttia. Mustikkajauheella värjätyt macaronsit paistuvat helposti ruskeiksi, joten ole tarkkaavainen.
11. Anna macaronsien jäähtyä rauhassa. Älä irrota niitä heti leivinpaperista, sillä ne saattavat jäädä kiinni.
12. Täytä macaronsit tarjoilua edellisenä päivänä ja säilytä tiiviissä rasiassa jääkaapissa.
Täyte (Mustikkacurd)
200g pakastemustikoita
n. 1 dl hillo-marmeladisokeria
3 keltuaista (riko rakenne)
75g voita
1. Soseuta sulaneet mustikat sikeäksi sauvasekoittimella.
2. Laita mustikkasose, hillo-marmeladisokeri ja keltuaiset kattilaan. Sekoita ja kuumenna, kunnes seos pulpahtaa. Alenna lämpötilaa ja kuumenna koko ajan sekoittaen noin 10 minuuttia, kunnes täyte sakenee.
3. Kaada seos kippoon ja laita vesihauteeseen jäähtymään.
4. Kun täyte on jäähtynyt hieman, lisää voita nokareina ja vaahdota tasaiseksi. Varo ettei seos herotu.
5. Laita kansi päälle ja anna jäähtyä jääkaapissa muutaman tunnin.
6. Sivele jäähtyneen macaronsin pohjaan veitsenkärjellinen täytettä ja paina toinen keksi kanneksi.
sunnuntai 22. huhtikuuta 2012
Kahden tiikerin kaakku
Poikaystäväni tekee maailman parasta tiikerikakkua. Siksi hän yleensä
leipoo niitä kaksi kerrallaan. Minusta se on ehkä vähän liioiteltua,
joten laitan tänne yksinkertaisen version hänen reseptistään. Tämä on
mehevä ja ihana kakku, jota tarjoamalla voitatte kaikkien mummojen
sydämet.
Kahden tiikerin kaakku
yksi kakku, n. 3 litran vuokaan
100g luomuvoita
4 luomumunaa
4 dl sokeria
2,5 dl luomumaitoa
6 dl vehnäjauhoja
3 tl (1 rkl) leivinjauhetta
Tiikerin tummaan raitaan:
1 rkl tummaa kaakaojauhetta
Tiikerin vaaleaan raitaan:
1,5 dl raastettua tummaa ja valkoista suklaata
(Esim. Dolfin Hot Chocolate mix, Noir & Blanc. Tätä löytyy mm. Sokoksilta, Stockmannilta ja Hakaniemen hallista.)
Vuokaan:
voita voiteluun
korppujauhoja
1. Voitele ja korppujauhota vuuat. Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen.
2. Sulata voi kattilassa. (Tai mikrossa, mikäli et ole kuin poikaystäväni, joka vasta tänään tajusi, että on kaikki nämä vuodet omistanut mikron ja silti sulattanut voin kattilassa.)
3. Sekoita vehnäjauhot sekä leivinjauhe.
4. Vaahdota munat ja sokeri vaaleaksi, kuohkeaksi vaahdoksi. Yleensä kannattaa vaahdottaa hetki vain munia ja sitten lisätä sokeri ohuena vanana.
5. Lisää vaahtoon maito ja voisula.
6. Siivilöi joukkoon vehnäjauho-leivinjauhe-seos vähitellen puuhaarukalla sekoittaen.
7. Erota taikinasta 1/3 erilliseen kulhoon. Tästä tulee tiikerin tumma raita: sekoita puuhaarukalla tähän kaakaojauhe.
8. Sekoita suklaalastut jäljelle jääneeseen 2/3 taikinasta.
9. Kaada taikinaa kerroksittain vuokiin siten, että pohjalle tulee vaaleaa, sitten tummaa ja päälle viimeiseksi vaaleaa taikinaa.
10. Paista uunissa keskitasolla noin 60-65 minuuttia, kunnes kakkuun työnnettyyn tikkuun ei jää enää taikinaa.
11. Kakku on parhaimmillaan seuraavana päivänä. Käännä kakku lautaselle ja jätä vuoka päälle. Näin kakku ei kuivahda.
Kahden tiikerin kaakku
yksi kakku, n. 3 litran vuokaan
100g luomuvoita
4 luomumunaa
4 dl sokeria
2,5 dl luomumaitoa
6 dl vehnäjauhoja
3 tl (1 rkl) leivinjauhetta
Tiikerin tummaan raitaan:
1 rkl tummaa kaakaojauhetta
Tiikerin vaaleaan raitaan:
1,5 dl raastettua tummaa ja valkoista suklaata
(Esim. Dolfin Hot Chocolate mix, Noir & Blanc. Tätä löytyy mm. Sokoksilta, Stockmannilta ja Hakaniemen hallista.)
Vuokaan:
voita voiteluun
korppujauhoja
1. Voitele ja korppujauhota vuuat. Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen.
2. Sulata voi kattilassa. (Tai mikrossa, mikäli et ole kuin poikaystäväni, joka vasta tänään tajusi, että on kaikki nämä vuodet omistanut mikron ja silti sulattanut voin kattilassa.)
3. Sekoita vehnäjauhot sekä leivinjauhe.
4. Vaahdota munat ja sokeri vaaleaksi, kuohkeaksi vaahdoksi. Yleensä kannattaa vaahdottaa hetki vain munia ja sitten lisätä sokeri ohuena vanana.
5. Lisää vaahtoon maito ja voisula.
6. Siivilöi joukkoon vehnäjauho-leivinjauhe-seos vähitellen puuhaarukalla sekoittaen.
7. Erota taikinasta 1/3 erilliseen kulhoon. Tästä tulee tiikerin tumma raita: sekoita puuhaarukalla tähän kaakaojauhe.
8. Sekoita suklaalastut jäljelle jääneeseen 2/3 taikinasta.
9. Kaada taikinaa kerroksittain vuokiin siten, että pohjalle tulee vaaleaa, sitten tummaa ja päälle viimeiseksi vaaleaa taikinaa.
10. Paista uunissa keskitasolla noin 60-65 minuuttia, kunnes kakkuun työnnettyyn tikkuun ei jää enää taikinaa.
11. Kakku on parhaimmillaan seuraavana päivänä. Käännä kakku lautaselle ja jätä vuoka päälle. Näin kakku ei kuivahda.
Trifleä purkeissa
Tänään tein juhannusjälkiruuaksi trifleä purkeissa.
Trifle, tuo englantilaisten pappilan hätävara. Tähän trifleen laitoin sokerikakkupohjaa, pensasmustikoita, mansikoita ja vaniljasokerilla maustettua rahka-kermaseosta. Kostukkeena käytin sitruunalimonaadia! Rakastan Bonne Maman suloisia hillopurkkeja ruutukansineen, ne saavat minut aina hyvälle tuulelle. Country Living -lehdessä neuvottiin tekemään piknikeille jälkiruuaksi trifleä lasipurnukoihin, onhan se hirmuisen siisti ja hauska tapa tavalliseen, vaikeasti kannettavaan kaakkuun verrattuna. Trifle oli hyvää, maistui mehevältä täytekakulta.
(Tulee mieleen, kun joskus tein mukimuffineja. Ne olivat vegaanisia banaanimuffineja Saara Törmän Saa vaivata! -kirjan ohjeella. Kerrassaan herkullisia, maku toi mieleen friteeratut banaanit.)
Ja sitten suolainen kesäherkku:
Äidilläni on aina tapana keittää runsaasti ylimääräisiä uusia perunoita ja tehdä niistä seuraavana päivänä perunapaistosta. Se maistuu kesältä ja on ihanan lohdullista lapsuusruokaa! Äitini viipaloi eiliset perunat, kuumentaa pannulla vähän voita ja paistaa niitä hetken. Sitten hän lisää purkin kermaa, herbamare-suolaa ja paljon, paljon silputtua ruohosipulia. Tästä kaikesta tulee hetken kuumennuksella ja sekoittelulla hyvä, lämmin ja lempeän makuinen lisäke tai huikopala. Tänään keitimme perunoita, joten huomenna saamme kalafileiden kylkeen tätä herkkua!
Trifle, tuo englantilaisten pappilan hätävara. Tähän trifleen laitoin sokerikakkupohjaa, pensasmustikoita, mansikoita ja vaniljasokerilla maustettua rahka-kermaseosta. Kostukkeena käytin sitruunalimonaadia! Rakastan Bonne Maman suloisia hillopurkkeja ruutukansineen, ne saavat minut aina hyvälle tuulelle. Country Living -lehdessä neuvottiin tekemään piknikeille jälkiruuaksi trifleä lasipurnukoihin, onhan se hirmuisen siisti ja hauska tapa tavalliseen, vaikeasti kannettavaan kaakkuun verrattuna. Trifle oli hyvää, maistui mehevältä täytekakulta.
(Tulee mieleen, kun joskus tein mukimuffineja. Ne olivat vegaanisia banaanimuffineja Saara Törmän Saa vaivata! -kirjan ohjeella. Kerrassaan herkullisia, maku toi mieleen friteeratut banaanit.)
Ja sitten suolainen kesäherkku:
Äidilläni on aina tapana keittää runsaasti ylimääräisiä uusia perunoita ja tehdä niistä seuraavana päivänä perunapaistosta. Se maistuu kesältä ja on ihanan lohdullista lapsuusruokaa! Äitini viipaloi eiliset perunat, kuumentaa pannulla vähän voita ja paistaa niitä hetken. Sitten hän lisää purkin kermaa, herbamare-suolaa ja paljon, paljon silputtua ruohosipulia. Tästä kaikesta tulee hetken kuumennuksella ja sekoittelulla hyvä, lämmin ja lempeän makuinen lisäke tai huikopala. Tänään keitimme perunoita, joten huomenna saamme kalafileiden kylkeen tätä herkkua!
Kurpitsapiiras
Minä pidän kurpitsoista. Ne ovat jotenkin sympaattisia: isoja ja
kömpelöitä ja kirkkaan oransseja taikka keltaisia taikka jännittävästi
kuvioituja. Ostin torilta maalaismyyjältä viiden kilon kurpitsan ja
kaiversin sen tyhjäksi eilen. Aion laittaa siihen huomenna tarjolle
pieniä tikkareita ja laittaa sen meidän ulko-oven eteen sellaisen lapun
kanssa, jossa lukee "Ota toki karkki!".
No niin, minulla on siis nyt kurpitsanlihaa sekä piiraaseen että keittoon, ehkä muutamaankin. Sen lisäksi noukin kurpitsansiemenet talteen ja kuivatin yön yli pellillä. Sitten sekoitin niihin kulhossa lirauksen öljyä, suolaa ja pasta basilico -mausteseosta. Kaadoin uunipellille takaisin ja paahdoin uunissa varmaan tunnin verran (125 astetta) välillä sekoitellen. Napsuivat lämpiminä vielä kun kaadoin ne lasipurnukkaan. Niistä tuli kovin herkullisia! Aion laittaa siemeniä keittojen päälle ja salaatteihin.
Kurpitsapiirasta teen parhaillaan. Taikina lepää jääkaapissa. Löysin aika ihanaisen ohjeen amerikkalaiselta ruokasivustolta, josta on tullut oikea kullanmuruni. Joy of Bakingin Pumpkin pie. Tietysti ajattelen että periamerikkalainen ruoka täytynee tehdä periamerikkalaisella reseptillä. Sitä paitsi tähän piiraaseen piilotetaan murustettuja inkiväärikeksejä ja pekaanipähkinöitä ja se tarjotaan vaahterasiirappi-kermavaahdon kanssa. NAM??
Joy of Bakingin cream sconesit ovat olleet herkkuani viime keväästä alkaen ja muutamasta kokeilemastani reseptistä paras. Englantilaisittain teetä ja skonsseja!
No niin, minulla on siis nyt kurpitsanlihaa sekä piiraaseen että keittoon, ehkä muutamaankin. Sen lisäksi noukin kurpitsansiemenet talteen ja kuivatin yön yli pellillä. Sitten sekoitin niihin kulhossa lirauksen öljyä, suolaa ja pasta basilico -mausteseosta. Kaadoin uunipellille takaisin ja paahdoin uunissa varmaan tunnin verran (125 astetta) välillä sekoitellen. Napsuivat lämpiminä vielä kun kaadoin ne lasipurnukkaan. Niistä tuli kovin herkullisia! Aion laittaa siemeniä keittojen päälle ja salaatteihin.
Kurpitsapiirasta teen parhaillaan. Taikina lepää jääkaapissa. Löysin aika ihanaisen ohjeen amerikkalaiselta ruokasivustolta, josta on tullut oikea kullanmuruni. Joy of Bakingin Pumpkin pie. Tietysti ajattelen että periamerikkalainen ruoka täytynee tehdä periamerikkalaisella reseptillä. Sitä paitsi tähän piiraaseen piilotetaan murustettuja inkiväärikeksejä ja pekaanipähkinöitä ja se tarjotaan vaahterasiirappi-kermavaahdon kanssa. NAM??
Joy of Bakingin cream sconesit ovat olleet herkkuani viime keväästä alkaen ja muutamasta kokeilemastani reseptistä paras. Englantilaisittain teetä ja skonsseja!
Omenahilloa vaniljalla ja calvadoksella
Olen toteuttanut sisäistä keräilijä-metsästäjääni mustikassa,
sienimetsässä, puolukassa ja oman takapihan punaviinimarjapensaan ja
luumupuun parissa. Jääkaapissa ja pakkasessa odottaa talven tuiskuja
pieni hamsterinvarasto mehuja, hilloja ja pakasterasiallisia täynnä
herkkuja.
- Mehumaijalla tehtyä punaviinimarjamehua
- Mustatorvisieniä (joita löysin ihan valtavasti) ja muita ihania sieniä
- Mustikoita
- Sakkaista, viinihapon avulla tehtyä puolukkamehua itse poimimistani puolukoista
- Ihanaa omenahilloa ja mansikkahilloa
Paras ikinä omenahillo
- kilon verran kuorittuja palasia kotimaista omenaa (hapokas omena on hyvä)
- 2-3 desilitraa hillosokeria
- 1 ihana mehevä vaniljatanko
- 3-4 ruokalusikallista calvadosta
- 1-2 dl vettä
Käsittele omenat ja rupattele samalla niitä näitä mukavia äitisi kanssa. Laita varsin ison kattilan pohjalle vesi ja kuumenna kiehuvaksi, sitten alenna lämpöä ja lisää omenanpalat. Hauduttele kymmenisen minuuttia ja sitten lisää kahtia leikattu, halkaistu vaniljatanko (voit avittaa siemeniä rapsuttamalla ne veitsellä hilloon erikseen). Sitten lisätään calvados ja tuoksutellaan kun keittiöön leviää vahva omenaliköörin haju. Hillosokeri sekoitetaan nyt puoliksi muussaantuneeseen omena-vanilja-calvados-seokseen. Sitten keitellään taas hetki ja lusikoidaan kiehuvalla vedellä steriloituihin hillopurkkeihin ja päälle yhtä lailla puhtaat kannet. Apuna kannattaa käyttää puhdasta keittiöliinaa. Annetaan viiletä, sijoitetaan jääkaappiin ja syödään pois! Varsin nopeasti, koska tämä hillo on parasta minkä kanssa tahansa sekä itsekseen.
- Mehumaijalla tehtyä punaviinimarjamehua
- Mustatorvisieniä (joita löysin ihan valtavasti) ja muita ihania sieniä
- Mustikoita
- Sakkaista, viinihapon avulla tehtyä puolukkamehua itse poimimistani puolukoista
- Ihanaa omenahilloa ja mansikkahilloa
Paras ikinä omenahillo
- kilon verran kuorittuja palasia kotimaista omenaa (hapokas omena on hyvä)
- 2-3 desilitraa hillosokeria
- 1 ihana mehevä vaniljatanko
- 3-4 ruokalusikallista calvadosta
- 1-2 dl vettä
Käsittele omenat ja rupattele samalla niitä näitä mukavia äitisi kanssa. Laita varsin ison kattilan pohjalle vesi ja kuumenna kiehuvaksi, sitten alenna lämpöä ja lisää omenanpalat. Hauduttele kymmenisen minuuttia ja sitten lisää kahtia leikattu, halkaistu vaniljatanko (voit avittaa siemeniä rapsuttamalla ne veitsellä hilloon erikseen). Sitten lisätään calvados ja tuoksutellaan kun keittiöön leviää vahva omenaliköörin haju. Hillosokeri sekoitetaan nyt puoliksi muussaantuneeseen omena-vanilja-calvados-seokseen. Sitten keitellään taas hetki ja lusikoidaan kiehuvalla vedellä steriloituihin hillopurkkeihin ja päälle yhtä lailla puhtaat kannet. Apuna kannattaa käyttää puhdasta keittiöliinaa. Annetaan viiletä, sijoitetaan jääkaappiin ja syödään pois! Varsin nopeasti, koska tämä hillo on parasta minkä kanssa tahansa sekä itsekseen.
Siirin suklaakuivakakku
Siirin suklaakuivakakku
3 dl maitoa
1,5 dl sokeria
50 g tummaa kaakaojauhetta (1 ¼ dl)
180 g margariinia
2 dl sokeria
3 munaa
2 rkl vaniljasokeria
4,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
- Voitele kookas vuoka (läpimitta n. 22 cm) voilla ja korppujauhota hyvin.
- Kiehauta liedellä maito, sokeri ja kaakaojauhe tummaksi kaakaoksi. Kiehauta ja jäähdytä.
- Hiero vaahdoksi margariini sekä 2 dl sokeria. Lisää kolme munaa yksitellen sekoittaen. Lisää jäähtynyt suklaaliemi.
- Sekoita leivinjauhe, vehnäjauhot ja vaniljasokeri ja lisää taikinaan. (Voit sekoittaa samalla mausteeksi muutaman ruokalusikallisen punssia tai muuta, vaikka vaniljaesanssia sekoitettuna veteen)
- Kaada taikina vuokaan. Paista kakkua tunti ja kymmenen minuuttia 170 asteessa.
Mummoista puheenollen, tämä oli kuolleen Siiri-mummoni (äidinäiti) vakiokakku jouluksi. Meillä on edelleen tallessa vanha ryppyinen ja hauras lehdensivu, jolla ohje on. Luultavasti jostakin kotiliedestä viisikymmentä- tai kuusikymmentäluvulta. Vastustan kuivakakkuja (kuka haluaa kakkunsa kuivana?), mutta tämä suklaakakku on hämmentävän mehevä ja parhaimmillaan muutaman päivän seistyään muottinsa alla (silloin siitä tosin on yleensä jäljellä enää pieni pala, mutta se onkin sitten koko kakun paras). Äiti leipoo sitä selkäni takana parhaillaan.
Tein tätä Kirjakahvilassakin joskus keskiaikaisille markkinoille. Joku sitä kehuikin!
3 dl maitoa
1,5 dl sokeria
50 g tummaa kaakaojauhetta (1 ¼ dl)
180 g margariinia
2 dl sokeria
3 munaa
2 rkl vaniljasokeria
4,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
- Voitele kookas vuoka (läpimitta n. 22 cm) voilla ja korppujauhota hyvin.
- Kiehauta liedellä maito, sokeri ja kaakaojauhe tummaksi kaakaoksi. Kiehauta ja jäähdytä.
- Hiero vaahdoksi margariini sekä 2 dl sokeria. Lisää kolme munaa yksitellen sekoittaen. Lisää jäähtynyt suklaaliemi.
- Sekoita leivinjauhe, vehnäjauhot ja vaniljasokeri ja lisää taikinaan. (Voit sekoittaa samalla mausteeksi muutaman ruokalusikallisen punssia tai muuta, vaikka vaniljaesanssia sekoitettuna veteen)
- Kaada taikina vuokaan. Paista kakkua tunti ja kymmenen minuuttia 170 asteessa.
Mummoista puheenollen, tämä oli kuolleen Siiri-mummoni (äidinäiti) vakiokakku jouluksi. Meillä on edelleen tallessa vanha ryppyinen ja hauras lehdensivu, jolla ohje on. Luultavasti jostakin kotiliedestä viisikymmentä- tai kuusikymmentäluvulta. Vastustan kuivakakkuja (kuka haluaa kakkunsa kuivana?), mutta tämä suklaakakku on hämmentävän mehevä ja parhaimmillaan muutaman päivän seistyään muottinsa alla (silloin siitä tosin on yleensä jäljellä enää pieni pala, mutta se onkin sitten koko kakun paras). Äiti leipoo sitä selkäni takana parhaillaan.
Tein tätä Kirjakahvilassakin joskus keskiaikaisille markkinoille. Joku sitä kehuikin!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)